Mitä tavoitteeksi ensi vuodelle

Mitä sitten asetan tavoitteeksi vuodelle 2020?

Vielä tuntuu kovin vaikealta tehdä mitään tarkkaa tavoitetta säästämisen ja sijoittamisen suhteen.
Joulukuu on nyt ensimmäinen kuukausi kun meidän perheeseen kuuluu neljän sijaan kolme henkilöä. Kahden sijaan on vain yksi aikuinen, eli yhden aikuisen tuloilla pitää pärjätä.
Vielä ei siis ole mitään konkretiaa siitä, kuinka tulot riittävät.
Joulukuussa on myös menoja ehkä normaalia kuukautta enemmän.
On huonekalujen ostoa (nämä ostot menee kyllä puskurirahoista), joululahjoja, pientä remonttia kotona jne.

Ainakin rahastoihin menee vähintään se 150 €/kuukausi. Vielä en tuota summaa uskalla nostaa. Pitää vähän nähdä miten arki alkaa tässä rullaamaan. Eli rahastoihin menee vuodessa 1800 €. Se ei ole paljon, ja toivon että saan tuon luvun isommaksi! Joinakin kuukausina onnistuu varmasti.

Lisäksi puskuri pitää saada vähän isommaksi. Nyt siellä on reilu 2 000 €.
En tosin ole vielä päättänyt kuinka paljon puskurissa pitäisi rahaa olla jemmassa. Paljonko tänne pystyn rahaa laittamaan, on myös vielä mysteeri.

Sitten on vielä kolmas tili mihin siirrän rahaa. Tämä on tili tiukempien kuukausin varalle. Kun tulee vaikka jotain isompia laskuja, lääkärikäyntejä, hankintoja jne, voin tiukempina kuukausina ottaa täältä tarvittavat rahat. Jos tänne saan hyvin säästettyä, niin rahaa voi käyttää esim. matkoihin jne.
Tämä tili on vasta perustettu, eli siellä ei varoja vielä ole!

Lisäksi on vielä säästöpossu, johon tiputan kaikki rahat joita jää yli ruokarahoista. Joita toivottavasti aina vähän jää...
Nostan siis ruokarahaa 400 € kuussa. Ruokien maksaminen käteisellä auttaa paremmin pysymään budjetissa. Näin ainakin uskon.

Yhtenä suurena tavoitteena ensi vuodella on karsia ja olla ostamatta.
Yritän siivota kotoa kaikkea turhaa pois, myydä ja lahjoittaa eteenpäin.
En ehkä ihan täysin ostolakkoon pysty menemään, mutta aion todella harkita kaikkia tulevia ostoksia. Vaatteille ei pitäisi olla tarvetta, hihattomia toppeja ja alusvaatteita lukuunottamatta. Tavaroita en juuri muutenkaan tarvitse.
Jos löydän, ostan makuuhuoneeseen vanhan liinavaatekaapin tai senkin. Kumpikin lapsista tulee tarvitsemaan vuoden aikana uudet patjat/sängyt. Itse tarvitsen ehkä uuden petauspatjan.

Mistä lähdetään liikkeelle

En ole koskaan tehnyt tarkkaa budjettia. Toki olen suurpiirteisesti miettinyt mitä menee mihinkin tai oikeastaan mitä voi mennä mihinkin.

Edelleen koen kovin tarkan budjetin tekemisen tosi vaikeaksi. Kuukausittaiset tuloni vaihtelevat. Teen vuorotyötä, iltalisät tai lauantailisät eivät merkittäviä ole, mutta pyhälisät tietysti tuovat palkkaan välillä merkittävänkin lisän. Yövuoroja en ole nyt enää jokuseen vuoteen tehnyt, joten lisiä niistä ei tule.

Työaikani on noin 78% normaalista. Tämä tietysti tuntuu palkassa, toki veroprosentti on nyt myös pienempi kuin täyttä työaikaa tehdessäni. Viikonloppuja olen nyt vajaata työaikaa tehdessäni yrittänyt tehdä enemmän. Monesti tein 2 viikonloppua/3 viikkoa. Joskus jopa 3 viikonloppua/3 viikkoa.
Nyt eron myötä viikonloppulisille olisi tarvetta entistä enemmän, mutta pystyn nyt niitä tekemään entistä vähemmän. Lapset siis asuvat erinäisistä syistä pääasiassa luonani. Meillä viikko-viikko systeemi ei ole mahdollinen.

Saan palkan kaksi kertaa kuukaudessa. 15. päivä tulee peruspalkka ja kuun lopussa tulee lisät. Peruspalkasta jää verojen jälkeen käteen 1600 € ja lisiä tulee vaihdellen noin 200-500 €.
Lisäksi lapsilisiä tulee 306 € kuukaudessa.

Mies maksaa lapsista elatusmaksua, mutta tämän määrästä emme ole tarkasti vielä sopineet.

Näistä siis muodostuvat tuloni.

Minne rahat sitten menevät?
Suurin osa menee asumiseen. Lainan maksuun ja vastikkeeseen menee kuukaudessa 900 €. Lisäksi on vesimaksu ja sähkömaksu.

Muita kuukausittaisia säännöllisiä menoja ovat;
- lapsen bussikortti 26 €
- terapiamaksu 109 € (uupumuksen takia)
- puhelimet 35 €
- sijoitukset 150 €
- henkivakuutus 16 €
- nettimaksu, jonka suuruutta en edes tiedä

Vakuutusmaksut tulevat 4 kertaa vuodessa

Ruokaan olen budjetoinut 400 €/kuukausi. En tiedä kuinka pystymme tässä pysymään.
Terveellisestä ja ravitsevasta ruuasta en suostu tinkimään. Mutta uskon kyllä, että 400 kuukaudessa pitäisi tähän riittää kun vähän miettiin mitä ostaa ja mistä.
Tähän en ole laskenut shamppoita tai muita pesuaineita jne. Enkä myöskään satunnaisia ulkonasyömisiä tai kahvilakäyntejä.

Lapset ovat jo koululaisia, joten päiväkotimaksuja ei mene.
Lasten harrastukset ovat melko edullisia, eikä joka kuukausi näistä maksuja mene.
Omat harrastukset ovat myös edullisia; käyn työpaikan salilla ja ulkona lenkkeilemässä. Työpaikan salilla saan käydä vapaasti ja maksan siitä alle 80 e vuodessa!
Autoa ei meillä ole. Työmatka taittuu kävellen/pyörällä.
Toinen lapsi käy pidemmän koulumatkan takia bussilla koulussa, minun ja toisen lapsen bussikorttia ladataan aina tarpeen tullen.
Töissä syön eväitä jotka teen kotona, en siis käy töissä ruokalassa.
Vaatteita ostamme mielestäni melko harvoin. Mutta nyt ensi vuonna ajattelin kiinnittää tähän vielä erityistä huomiota. Lapsille pitää tietysti ostaa vaatteita kasvusta johtuen ja pienemmän kohdalla rikkoutumisen!  Mutta itsellä on kaappi täynnä vaatteita. Vuosi 2020 voisi itsellä olla "älä osta"-vuosi. Koskien vaatteita ja muutakin materiaa!

Vakuutusmaksut tulevat 4 kertaa vuodessa

Nyt joulu- ja tammikuussa tulee vielä paljon erilaisia "ylimääräisiä" menoja; joululahjat, lasten harrastukset, oma hammaslääkäri ja gynekologi.
Lisäksi pitää ostaa muutama huonekalu mitä vailla olen näin eron ja tavaroiden jaon jälkeen. Nämä huonekalut ostan säästössä olevilla rahoilla.

Kuka ja mitä

Olen siis nelikymppinen kahden lapsen äiti. 

Taustalla on tuore avioero melkein 20-vuotta kestäneestä suhteesta.

Työskentelen hoitoalalla, ja tällä hetkellä teen uupumuksen takia lyhennettyä työaikaa.

Työvuosia hoitoalalta on takana jo lähemmän 20 vuotta. Palkka ei ole suurensuuri, varsinkaan nyt kun työaika on lyhennettyä. Ja melkein tähän päivään asti kaikki palkka mitä on tullut, on mennyt samantien. 

Säästämisestä ja sijoittamisesta ei ole ollut tietoakaan. No välillä on tullut vähän säästettyä esim. reissua varten tai pahan päivän varalle. Säästöt on sitten käytetty, no siihen reissaamisen tai esim. isompiin ostoksiin kuten pesukoneisiin ja huonekaluihin.

Palkka ei oikeasti ole niin pieni, että olisi täytynyt elää kädestä suuhun, sen olen huomannut nyt viimeisen vuoden tai kahden aikana, kun olen yrittänyt saada rahaa vähän säästöön.

Ja se, että en ole elänyt säästeliäämmin, harmittaa ihan kamalasti! Jos olisin aloittanut säännöllisen säästämisen/sijoittamisen nuorena, olisi säästössä jo ihan mukava potti! Mutta menneeseen emme voi palata, joten yritän olla asiaa harmittelematta sen enempää.

Vaikka en ole kovinkaan säästeliäs ollut, en ole myöskään elänyt yli varojeni. Joten mitään lainoja (asuntolainaa lukuunottamatta) tai kulutusluottoja ei ole. 

Asuntolainaa on kyllä vielä reilusti maksettavana.

Nyt avioeron myötä rahat ovat aiempaa tiukemmassa, ja joku tolkku on tähän omaan talouteen saatava. Sen vuoksi aloitin tämän blogin. 

Viimeisen vuoden olen elänyt mielestäni aika säästäväisesti, mutta ajattelin, että tällainen menojen ja tulojen kirjaaminen auttaa ymmärtämään mihin rahat oikeasti menevät. Ja samalla pystyn paremmin suunnittelemaan rahankäyttöäni.